Kesämatkan suunnittelu Päijänteelle

Padasjoen satamasta Kelventeelle kulkeva matkustajalaiva on arkiaamuisin kesäkuun alussa lähes tyhjä. Heinäkuun loppuun mennessä samat vuorot ovat täynnä ja aikatauluun lisätään ylimääräisiä lähtöjä. Muutos tapahtuu muutamassa viikossa joka kesä, ja todennäköisesti koulujen lomat ohjaavat ajoitusta.

Etelä-Päijänteellä on lyhyt käyttökausi. Toukokuussa vedet ovat käytännössä aina auki, lämpimimmät viikot osuvat heinäkuulle, ja syyskuuhun mennessä suurin osa vierailevista veneistä on nostettu pois järveltä. Matkan suunnittelu tänne tarkoittaa sitä, että on päätettävä ajoissa, mihin viikon käyttää. Alue on laaja, valtaosa siitä vettä, ja löyhä aikataulu johtaa helposti pitkiin ajomatkoihin ja vähäiseen järviaikaan.

Järvi kartan takana

Päijänne ulottuu noin 120 kilometriä Asikkalasta etelässä Jyväskylään pohjoisessa ja on Saimaan jälkeen Suomen toiseksi suurin järvi. Eteläisessä altaassa, jossa kansallispuisto sijaitsee, näkyvät Suomelle tyypilliset jääkauden muovaamat muodostumat. Pitkät ja kapeat harjusaaret kulkevat pohjois-eteläsuunnassa järven poikki. Ne syntyivät mannerjäätikön alla virranneiden sulamisvesivirtojen kuljettamasta aineksesta yli kymmenentuhatta vuotta sitten. Kelvenne on pisin niistä, lähes yhdeksän kilometriä, ja sen harjua pitkin kulkee vaelluspolku. Pulkkilanharju lännempänä muodostaa lähes yhtenäisen harjun, jonka yli kulkee maantie järven kapeimmassa kohdassa.

Muodolla on suuri merkitys vierailun suunnittelussa. Pysähtymisen arvoisia kohteita ovat Vääksyn kanava, Padasjoen satama, Pulkkilanharjun harjupolku ja Kelvenne itse. Kaikki mahtuvat samaan lenkkiin, mutta jalan tai polkupyörällä sitä ei ehdi kiertää yhdessä päivässä. Asikkalasta Sysmään itäkautta kestää alle tunnin autolla eteläisen altaan ympäri mutta vain lyhyen hetken veneellä.

Puisto, jonne pääsee lähinnä vesitse

Päijänteen kansallispuiston noin viisikymmentä saarta ja luotoa eivät ole yhteydessä mantereeseen. Se tarkoittaa, että suurinta osaa suojelualueesta ei saavuta ilman venettä, kajakkia tai pitkää ja kylmää talvea. Tulipaikat, kuivakäymälät ja pienten veneiden käyttämät merkitsemättömät luonnonsatamat ovat Metsähallituksen luontopalvelujen vastuulla eivätkä paikallisten kuntien.

Puiston luonne seuraa tästä asetelmasta. Siellä ei ole lipunmyyntiä, ei porttiopastuskeskusta eikä yhtä polkua, jota kaikki kulkisivat. Kansallispuiston virallinen opassivu käsittelee kulkuyhteyksiä, reittitietoja ja kauteen liittyvää ohjeistusta. Sävy on käytännöllinen eikä markkinoiva, mikä sopii paikkaan, jonka maa-alasta suurin osa on joko veden alla tai yksityisomistuksessa reunoiltaan.

Miksi viikonloput eivät oikein toimi

Alueen aktiviteettivalikoima on tuttu kaikille, jotka ovat viettäneet aikaa Järvi-Suomessa: melonta, avovesikalastus, lintujen tarkkailu, vaellus merkityillä reiteillä ja pyöräily Päijät-Hämeen kylissä. Kesäkuukausina Padasjoelta ja Pulkkilanharjun Karisalmen sillalta lähtee järviristeilyjä lähinnä Kelventeelle. Talvella sama jääpinta muuttuu merkityksi hiihtoladuksi, joka ulottuu ajoittain neljätoista kilometriä.

Alueen omalaatuisuus on siinä, että se venyttää nämä aktiviteetit päiviksi tuntien sijaan. Melontapäivä jonkin puiston hiekkalaguunin luo alkaa ennen aamiaista ja päättyy hämärässä. Kunnollinen kalastusvuoro Asikkalanselän avovesillä mahtuu harvoin aamupäivään. Iltapäiväinen pyöräilylenkki Vääksyltä Vesivehmaaseen palkitsee ne, jotka pysähtyvät kahville sataman kahvilaan sen sijaan, että hakkaisivat kilometrejä tasaista tahtia. Kartalta miellyttävältä näyttävä maisema muuttuu merkitykselliseksi vasta veneestä tai harjun päältä käsin.

Paikalliset, jotka tuntevat vesistön

Osa alueen merkittävistä kokemuksista vaatii paikallisen oppaan. Hiljaisempien rantojen kalliomaalauskohteet, Asikkalanselän avoveden tuottoisat kalastuspaikat ja Kelventeen etäisemmät laguunit ovat pääosin paikkoja, jotka vierailija löytää vain lähtemällä matkaan sellaisen kanssa, joka jo tietää niiden sijainnin. Karttapohjainen suunnittelu tulee tiensä päähän, kun maasto on viisikymmentä saarta ja tusina kyliä sadan kilometrin mittaisen vesistön varrella.

Tätä aukkoa paikalliset toimijat täyttävät Etelä-Päijänteellä. Padasjoen Kiuasniemen satamasta lähtevät kalastusretket järjestävät vuodenajan mukaan erilaisia retkityyppejä, Lehmonkärjen lauttakalastus sopii suuremmille ryhmille, ja Päijänteen kansallispuiston kalliomaalauskohteisiin suuntaavat veneretket ovat kausiluontoisia ja varataan kunkin palveluntarjoajan kautta erikseen. Koonti Etelä-Päijänteen opastetuista luontoretkistä kertoo, mitkä toimijat järjestävät minkälaisia matkoja. Tämän selvittäminen on alueen ulkopuolelta tulevalle matkailijalle yleensä ensimmäinen askel.

Mihin raha oikein menee

Monen päivän vierailun hinta vaihtelee voimakkaasti majoitusvalinnan mukaan. Leiriytyminen ja mökkivuokraus eteläisen altaan satamakylissä ovat pohjoismaisittain edullisia, kun taas Suopellon, Lehmonkärjen ja Padasjoen satamien rantahotellit asettuvat hintaluokan yläpäähän. Veneenvuokraus, polttoaine sekä opastettujen kalastus- ja melontaretkien pienet lisät kasvavat tyypillisesti suuremmiksi kuin moni vierailija odottaa.

Matkailijat, jotka aikovat rahoittaa osan matkasta lainalla, saattavat haluta tarkistaa, mitä se tosiasiassa maksaa Suomessa, eivätkä vain arvioida kustannuksia kotimaansa korkotason pohjalta. Suomalaiset lainavertailusivustot kuten www.lainaa1000.fi listaavat markkinoilla saatavilla olevat kulutusluottotuotteet ja korkohaarukat, mukaan lukien erilliset matkalaina- ja remonttilainakategoriat. Tämä on hyödyllistä vain, jos rahoitus on jo osa suunnitelmaa. Useimmat lyhyet matkat alueelle maksetaan suoraan.

Jääkauden jäljet yhä näkyvissä

Päijänteen ominaisen muodon luovat pitkät harjusaaret syntyivät, kun mannerjäätikön alla ja ympärillä virranneet sulamisvesivirrat kuljettivat ja kerrostivat soraa ja hiekkaa viimeisen jääkauden vetäytymisvaiheessa. Järven eteläpuoliset Salpausselän reunamuodostumat syntyivät, kun vetäytyminen pysähtyi myöhäisen kylmän kauden ajaksi, ja ne ovat Suomen tunnetuimpia geologisia muodostumia. Kansallispuiston sisäiset harjusaaret, mukaan lukien Kelvenne ja Pulkkilanharju sekä kourallinen pienempiä muotoja, ovat kansainvälisesti tunnustettuja esimerkkejä tyyppilajistaan.

Kansallispuistoa ympäröivällä laajemmalla alueella on UNESCO Global Geopark -status, joka kattaa kuutta kuntaa: Lahti, Hollola, Heinola, Asikkala, Sysmä ja Padasjoki. Lahden kaupungin esittely Geopark-alueesta selostaa, miten harjuissa piilevästä pohjavedestä tuli juomavesiresurssi laajemmalle alueelle. Maisema ja veden maku ovat peräisin samasta geologisesta tapahtumasta.

Moni Etelä-Päijänteen vierailija päätyy tekemään toisen matkan. Ensimmäinen on tyypillisesti lyhyempi kuin alue ansaitsisi, suunniteltu valokuvien pohjalta eikä sen mukaan, miltä päivät todella tuntuvat. Toinen rakennetaan järven oman aikataulun mukaan: pitkiä, rauhallisia aamuja, hiljaisia iltapäiviä ja valmiutta tehdä vähemmän kuin alkuperäinen suunnitelma lupasi.